*

Karl-Mikael Grimm Kovassa maailmassa tarvitaan pehmeitä arvoja

Miksi Kepu?

  • Miksi Kepu?

Miksi keskusta?

Liityin keskustapuolueeseen vuoden 2012 kevällä. Sen jälkeen minulta ei ole kysytty mitään kysymystä niin usein kuin "miksi olet kepulainen". Aiemmin tuo kysymys oli kuulunut "miten voit olla niin lyhyt", usein humalaisten tai pienten lasten suusta (olen lyhytkasvuinen). On kieltämättä hyvä kysymys, miksi valitsin keskustan. Miksi ruotsinkielinen ja paljasjalkainen stadilainen valitsee puolueen, jota pidetään maaseudun edustajana? Pätkätyötä tekevänä en näe, että minulla olisi juurikaan mitään yhteistä kokoomuksen kanssa. Olin pettynyt suuresti vasemmistoliittoon, kun se liittyi Kataisen hallitukseen, ja kun huomasin, miten vasemmisto harrasti äänekästä imagopoliitikkaa mutta konkreettiset ratkaisut olivat vähissä. Vasemmistoliitto ei ole koko historiansa aikana ollut hallituksessa ilman kokooomusta; siinä nähdään vasemmisto-oikeisto -akselin käytännön merkitys nyky-Suomen politiikassa.

 

Suomen poliittinen tilanne oli tuolloin vuonna 2012 hyvin sekava. Tukipakettikeskustelussa joko käännettiin takkia (demarit) tai sitten oltiin kriitikömästi pakettien puoustajia (hallituspuolueet) tai niitä vastaan ilman minkäänlaisia vaihtoehtoja (persut). Perussuomalaisten nousu teki politiikasta uudella tavalla kiinnostavaa, mutta minun näkökulmastani väärällä tavalla. Keskustelun luonne oli ja on sellainen, että syytetään toista siitä, mitä ei uskalleta nähdä itsessä. Mutta halusin kuitenkin liittyä johonkin puolueeseen. Luin valtiotieteen pääsykokeisiin, ja ajattelin, että valtiotieteilijä joka ei tekisi käytännön politiikkaa olisi kuin kirurgi joka ei ole koskaan tehnyt yhtään leikkausta. Puhuminen on aina helppoa, helpompaa kuin toimiminen. Sitä paitsi puolueet ovat Suomessa tehokas väylä päätöksentekoon. Olen ollut vammaisjärjestön vaikuttaja 14-vuotiaasta asti. Puolueaktiivisuus tukee oman viestin esiintuomista hyvin. Tuohon aikaan en osannut myöskään melkein yhtään suomea. Koulun pakkosuomi ei ollut tehonnut minuun, mutta kepunuoret oli hyvää kielikylpyä. Suosittelen niille (oikeistolaisille), jotka haluavat oppia ruotsia, liittymistä RKP:hen.

 

Kaverin kanssa vitsailtiin, että liitytään keskustaan protestina politiikan yltiöporvarillisuudelle. Perussuomalaiset eivät olleet minun arvojeni mukainen protesti. Oli löydettävä jotain muuta ja järkevää. Liityimme siis kepuun. Hämmästyin, kuinka lämpimästi meidät otettiin vastaan. Keskustalaisille ei ollut ongelma, että en pystynyt ilmaisemaan itseäni suomeksi. Eikä se, että olen Helsingistä. Porukka oli mukavaa, ja puuha oli kiinnostavaa. Keskustassa on monenlaisia, erilaisia arvoja. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ympäristö- ja energiapolitiikka ja pienet- ja keskisuuret yrittäjät nousevat esiin keskustalaisessa arvomaailmassa. Itseäni lähellä oleva aihe, vammaisten henkilöiden asia, otettiin hyvin vastaan. Turun puoluekokouksessa esitin aloitteeni, että puolue ajaisi YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista, jota Suomi ei ole vielä ratifioinut. Aloite hyväksyttiin. Sain tuntea, että puolueessani kenttää kuunnellaan.

Keskustaa pidetään usein maalaispuolueena, mille on omat historialliset syynsä. Tänä päivänä biotalous, yrittäjyys ja tasavertaiset oikeudet asumispaikasta ja tuloluokasta riippumatta, ovat kuitenkin kaikkien suomalaisten etu. Pidän keskustassa siitä, miten demokratia käytännössä toteutetaan. Meillä on yksi maailman isoimmista puoluekokouksista: valta ei ole vain pienen puolue-eliitin käsissä. Keskustalla ja keskustanuorilla on ollut edelläkävijän rooli monessa asiassa: vastustimme ydinvoimaa jo 70-luvulla, ja keskustanuoret oli Suomessa ensimmäinen, joka esitti perustuloa.

Keskusta on ainoa puolue, joka on pystynyt kehittymään moderniin yhteiskuntaan sopivaksi yleispuolueeksi. Siksi on hienoa olla kepulainen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat