*

Karl-Mikael Grimm Kovassa maailmassa tarvitaan pehmeitä arvoja

Vammainen yhteiskunta

Kuten kaikki ovat varmasti huomanneet, on punk-yhtye Pertti Kurikan Nimipäivät valittu edustamaan Suomea vuoden 2015 Euroviisuissa. Yhtye on siinä mielessä erityinen, että se on tietääkseni ensimmäinen punk-bändi ikinä joka pääsee tavoittelemaan viisuvoittoa. Tämän lisäksi on kaikilla bändin jäsenillä kehitysvamma.

 

Tiistaina eduskunta ilmoitti, että YK:n vammaissopimus vihdoinkin ratifioidaan myös Suomessa. Sopimuksen käyttöönotto jää kuitenkin seuraavalle hallituskaudelle siksi, ettei itsemääräämisoikeuslakia ole vielä saatu valmistettua. Laki takaisi etenkin niiden potilaiden oikeudet, jotka elävät laitoshoidon varassa, mikä usein tarkoittaa henkilöitä joilla on kehitysvamma tai muistisairaus.

 

Olen itse vammaisena nuorena miehenä seurannut sopimukseen liittyvää lakisäädäntöprosessia ja keskustelua. Niissä vammaisjärjestöissä ja porukoissa joissa itse olen pyörinyt tämä sopimus on ollut ykköskeskustelunaiheena.

 

Suomi näki ensin sopimuksen valmistusprosessissa sopimuksen olevan tarpeeton, mutta kun sopimus oltiin viimein saatu valmistettua Suomi kuului etujoukkoon allekirjoittaneista maista. Silloin elettiin siinä uskossa, että Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa kaikki vammaissopimuksen kriteerit on jo valmiiksi turvatut. Niin ei kuitenkaan ollut.

 

Syitä siihen, miksi ratifioimisprosessiin on hukkunut niin paljon aikaa on monia. Yksi on jatkuvuuden puute lakivalmisteluissa, eli esim. lakivalmistelijoiden suuri vaihtuvuusprosentti, mikä on osoitus siitä etteivät vammaiskysymykset juurikaan houkuttele virkamiehiä ja poliitikkoja. Kellään ei ole ollut kokonaiskuvaa lukuisista sopimukseen liittyvistä lakivalmisteluista ja siitä, minkälaisia tarpeita sopimus asettaa nykyiselle lainsäädännölle. Tähän hätään tarvittaisiin vammaisvaltuutettu, joka vähemmistövaltuutetun tapaan valvoisi vammaisille henkilöille tärkeitä lakivalmisteluja ja toimia siinä samalla ”järjen äänenä”.

 

Suomi on Alankomaiden ja Irlannin ohella ainoa EU-maa jolla kyseinen sopimus on jäänyt ratifioimatta. Se on häpeätahra suomalaisessa ihmisoikeuskehityksessä. Sillä, miten kohtelemme vammaisia on seurauksensa myös muilla politiikan osa-alueilla ja sille Suomi-kuvalle, jonka haluamme itsestämme ulospäin antaa.  Esim. Venäjä on useimman kerran nostanut sopimuksen tilan Suomessa kyseisten valtioiden keskeisissä ihmisoikeuskeskusteluissa pöydälle. On muistettava, että jos haluamme olla uskottava ääni maailmalla ihmisoikeuksien puolesta, niin on oman kodin ensin oltava kunnossa.

 

Samanaikaisesti kun Pertti Kurikan Nimipäivät tekee vaikuttavaa työtä vammaisten henkiöiden oikeuksien puolesta, nousee myös (kuten politiikassa yleensäkin) ärhäkkä oppositio esiin. Näkyvin tähän mennessä on perussuomalaisten Tom Packalén, joka kyseenalaisti taannoin YLE:n A-studiossa sopimuksen tarpeellisuuden. Lisäksi kokoomuksella on normitalkoissaan ”pointti”, että ainoastaan 20% asunnoista tulisi olla lakisääteisesti esteettömät. On korostettava, että kokoomuksen vammaisvastainen apartheid-politiikka lankeaa pikemminkin tyhmyyden kuin ilkeyden piikkiin.

 

Pertti Kurikan Nimipäivät on paitsi true punk-bändi myös oivallinen tapa ottaa kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja todiste siitä, että kansanvalta toimii silloin, kun asianomaiset ryhmät saavat äänensä kuuluviin. Kokoomuksen ja Packalénin kaltaisia tahoja pitäisi alati muistuttaa, että yhteiskunnan esteettömyys ja yleinen potilassuoja ovat kysymyksiä, jotka koskevat kaikkia kansalaisia eivätkä ainoastaan tiettyjä ihmisryhmiä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat